Ärtyvä suoli

Ärtyvän suolen oireyhtymä tai ärtyvä suoli (englanniksi Irritable Bowel Syndrome, lyhemmin IBS)  on sairautena voimakkaasti elämänlaatua heikentävä ja arjessa läsnäoleva vaiva. Elimellistä vikaa tai sairautta ei ole, mutta oireet voivat olla niin voimakkaat, että sitä on vaikea uskoa. Siitä, miksi jotkut meistä sairastuvat, ei ole tarkkaa syytä. Tiedetään kuitenkin, että ärtyvän suolen taustalla on niin perinnöllisiä, psykologisia, hermostollisia, ruokavalioon liittyviä kuin suoliston mikrobeista johtuvia syitä. Myös suolistotulehduksen, eli tutummin vatsataudin, jälkeen on todennäköisempää sairastua ärtyvän suolen oireyhtymään kuin muuten.

Tyypillisesti oireisiin kuuluu turvotus, ilmavaivat, kivut sekä ummetus, ripuli tai näiden vaihtelut. Ärtyvän suolen oireet eivät rajoitu vain suolistoon. Tämä on luonnollista, sillä suolisto, hermosto ja aivot ovat tiiviisssä yhteydessä toisiinsa. Tyypillisesti vatsa- ja suolisto-oireiden lisäksi potilaat reagoivat herkästi stressiin. Muita oireita voivat olla päänsärky, masennus ja ahdistuneisuus, selkäkivut ja univaikeudet. Tiedetään, että IBS-potilailla suoliston bakteerikannat ovat erilaisia kuin oireettomilla. Sitä, mitä tämä merkitsee terveydelle, ei tarkalleen ottaen tiedetä.

Arvioidaan, että länsimaissa ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsii 10-15 % väestöstä. Oireet vaihtelevat suuresti yksilöiden välillä ja on tyypillistä, että potilailla oireet aaltoilevat kausittain.

Tila diagnosoidaan poissulkumenetelmällä. Ensin tutkitaan, onko oireiden taustalla keliakia, tulehduksellinen suolistosairaus, infektiot (suolistossa tai suussa),  sappihapporipuli tai rasvaripuli. Mikäli on matkustanut trooppisissa maissa, on mahdollista, että oireiden aiheuttaja on suolistoloinen tai -alkueläin. Virallisesti diagnoosi tehdään, ainakin tutkimusolosuhteissa, Rooma III kriteeristön mukaan.