“Onko pakko syödä chia-siemeniä, vaikka niillä saisikin täydellisen ulosteen?”

– Essi Myllyoja, MeNaiset

Vastaus: Ei ole.

Kirjani nimi oli sen verran herkullisesti niputettu samaan vihermehujen, pH-dieettien ja detoxin kanssa, että en voi olla kirjoittamatta aiheesta.

“En ole kiinnostunut kaloreista, ravintoarvoista, detoxista, superfoodista enkä todellakaan halua pitsapohjaani kukkakaalia.Rakastan yhä perunaa ja pastaa, vaikka jo kymmenen vuoden takainen karppausbuumi opetti ei-laihduttajatkin karttelemaan niitä.”

Huh, en minäkään ja minä sentään olen ammatiltani ravitsemusterapeutti. Toisen blogini Se erilainen fitness – blogin alaotsikko on “We don’t do calories”. Asiakastyössäkin niitä välttelen. Joudun tsemppaamaan välillä, kun pitää päivittää superfood-tietoutta (koska asiakkaat) tai kun minua pyydetään puhumaan paastomisesta (otin sen keikan, jotta kukaan tuotteita kaupusteleva tyyppi ei pääse kertomaan, miten tärkeää sen vihermehun juominen on elimistön puhdistautumiselle – se ei ole).

Pizzapohjani on kauraa, jotta minua ei pieretä enkä vaivu mahavaivoissa sängynpohjalle. Jos se olisi kukkakaalia, minulle nimittäin kävisi todennäköisesti juuri noin. (Menittekö sekaisin? Vehnä ja kukkakaali voivat molemmat tehdä suurina määrinä vatsaoireita niiden sisältämien FODMAP-yhdisteiden takia.) Pastaa syön mielelläni, valitsen sen vain täysjyväriisistä tehtynä. Peruna maistuu erityisen hyvältä kalaruokien kyytipoikana.

On erityisruokavaliota ja on dieettejä. Kun niistä puhuu, on hyvä tietää, mistä puhuu.

Superhyvää suolistolle! -kirjani on apukeino heille, joilla on herkkä vatsa ja ruoasta johtuvia suolisto-pulmia. Siinä esitelty FODMAP-ruokavalio ei missään nimessä ole koko kansan hyvinvointi- (tai pahoinvointi – riippuu miten tätä katsoo -) dieetti. Se on tarkoitettu niille 10-15 %:lle tyypeistä, jotka kärsivät ärtyvästä suolesta ja soveltuvin osin niille viidennekselle väestöstä, jotka kokevat, että heillä on herkkä vatsa.

Se on muuten aika moni. 10 % on 549 190 suomalaista ja se 20 % loogisesti yli miljoona. Marginaalista, miten sen nyt ottaa.

Ymmärrän, että vouhkaaminen on rasittavaa, mutta tavallaan se, mitä toivoin kirjanikin tekevän, on valottavan sitä, mitä tuommoinen jokapäiväinen riesa tekee ihmiselle ja miksi ruokavalio ja muut elämäntavat ovat tärkeitä.

FODMAP-ruokavalio on lisännyt elämänlaatuani potenssiin miljoona ja varmaan pelastanut masennukselta ja yleiseltä epätoivolta. Niin kettumainen tila ärtyvä suoli on. Olen monesti miettinyt, mistä raajasta luopuisin, jos se takaisi sellaisen suoliston, että minun ei tarvitsisi kikkailla ruokavalintojen kanssa. (Valinta vaihtelee. Munuaisen nyt antaisin any day.) Vaivat ovat sen verran ikäviä, että tämmöiset ajatukset taitavat olla aika tavallisia meidän herkkävatsaisten kesken.

Olen kuullut myös joidenkin tutkijoiden kommentoiva, että FODMAP-ruokavalio on haitallinen, koska  (neljän viikon) seurantatutkimuksissa se on vähentänyt bifidobakteereja suolistossa (mutta väheneekö pysyvästi?). Guess what? Harva krooninen kipupotilas jaksaa miettiä yhdenkään bifidobakteerin sielunelämää siinä jokapäiväisessä vessarallissa pierunhajuisessa asunnossa, jossa elää. Nyt laitan brutaalisti tilannekuvauksen tähän, vaikka se herkempiä järkyttäisi.

Tämä ero on siinä, kun asiasta puhuu tutkija ja kun siitä puhuu se, joka elää sitä elämää. Kumpikin puheenvuoro on arvokas, mutta toinen ehkä selventää vähän paremmin kuitenkin sitä, mistä tässä puhutaan ja mikä vaakakupissa painaa.

Koska joudun miettiämään ruokavalintoja oireiden takia, minun on usein vaikea tajuta, miksi kukaan vapaaehtoisesti haluaa dieettailla ja kikkailla ruokavaliolla – saati jojo-laihdutella ties millä kuurilla. Tämä ei ole mikään helpoin tie, mutta meille, jotka aidosti oikeasti kärsimme ruoan vaikutuksista – tavalla tai toisella – se voi olla pakko, ei mielen oikku. Vieläkin tärkeämpiä nämä seikat ovat keliaakikoille ja vakavista ruoka-aineallergioista kärsiville.

2012-07-05 10.17.45

Vatsavaivat vetää vakavaksi.