PCOS (polycystic ovary syndrome) eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä on tavallisin nuorten naisten hormonihäiriö, jota esiintyy 5-15 %:lla naisista. Kuten endometrioosissa, häiriön syntymekanismia ei täysin tunneta, mutta puhkeamisen taustalla tiedetään olevan sekä geenit että ympäristötekijät. Oireet ovat usein voimakkaimmillaan hedelmällisessä iässä ja helpottuvat 40 ikävuoden jälkeen.

PCOS voidaan diagnosoida, kun vähintään kaksi kolmesta tyypillisimmästä oireesta täyttyy; munasarjojen todetaan olevan monirakkulaiset, kuukautiskierto on epäsäännöllinen tai puuttuu kokonaan ja mieshormoneja eli androgeeneja erittyy liikaa, mikä ilmenee esimerkiksi hirsutismina eli karvojen liikakasvuna ja aknena.

Monirakkulaisuus voidaan todeta gynekologisessa ultraäänitutkimuksessa. Se tarkoittaa, että munasarjoissa näkyy 12 rakkulaa tai enemmän, kun normaali määrä on noin kymmenen. On kuitenkin hyvä muistaa, että monirakkulainen munasarjarakenne voi olla myös ilman oireyhtymää ja löytyykin noin 20 %:lla. Tällöin on kyse PCO:sta, eli pelkästä munasarjojen monirakkulaisuudesta. Monirakkulaisuus ei siis aina aiheuta PCOS:aan liitettyjä gynekologisia oireita.

Liiallisen mieshormonierityksen seurauksena kuukautiskierto häiriintyy ja ovulaatio saattaa jäädä kokonaan pois, joten oireyhtymään voi liittyä myös lapsettomuutta.

Lisää tietoa PCOS:sta löydät esimerkiksi gynekologisen potilasjärjestön, Korento ry:n sivuilta: https://korento.fi/tietoa/pcos/

Fyysisten oireiden lisäksi PCOS:aa sairastavilla on korkeampi riski sairastua myös erilaisiin mielenterveysongelmiin.

Identiteettiin, kehonkuvaan, seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen liittyvät haasteet ovat yleisiä, ja ne tulisi aina ottaa huomioon hoidossa. Mielen murheet näkyvät usein ruokasuhteessa ja syömistavoissa. Tunnesyöminen voi tuoda lohtua, mutta on pidemmän päälle rasite niin mielelle kuin keholle.

Lapsettomuus voi olla monelle suuri huolenaihe. Hoitojen avulla todennäköisyys lapsen saamiselle on kuitenkin hyvä, eikä ennuste poikkea juurikaan terveistä naisista.

Mielenterveydestä huolehtiminen on tärkeää, kuten kaikissa pitkäaikaissairauksissa. Apua ja tukea kannattaa aina hakea matalalla kynnyksellä.

PCOS:aa sairastavilla on usein geneettinen alttius painonnousuun, mikä tekee painonhallinnasta haastavampaa. Rasvakudosta kertyy helpommin erityisesti keskivartalon alueelle. Noin 60 % oireyhtymää sairastavista on ylipainoisia, mutta joukossa on myös normaalipainoisia. Ylipainon ja PCOS:n välinen yhteys on monen tekijän summa ja vaatii ymmärrystä myös sairauden luonteesta.

Oireyhtymässä kudosten insuliiniherkkyys on heikentynyt, jolloin veressä kiertävä glukoosi ei pääse solujen energianlähteeksi. Tämä muuttaa elimistön rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa ja hankaloittaa PCOS:n muita oireita.

Sekä insuliiniresistenssin että ylipainon taustalla olevat tekijät liittyvät lisääntyneeseen mieshormonien eritykseen, eivätkä ne sen takia ole yksiselitteisesti riippuvaisia elintavoista.

Erilaisten ruokavalioiden tehokkuutta PCOS:n hoidossa on tutkittu jonkin verran. Tähän mennessä mikään yksittäinen ruokavalio ei ole osoittautunut ylivertaiseksi.

Yksittäisiä ravintoaineita, kuten omega-3-rasvahappoja ja joidenkin lisäravinteiden merkitystä on hieman tutkittu PCOS:n hoidossa. Pääosin selvitystyö on kuitenkin niiden suhteen kesken.

Kurinalaisten dieettien ja kaloreiden laskemisen sijaan olisi tärkeämpää keskittyä ruokavalion laadun parantamiseen, aktiivisuuden lisäämiseen ja yleisesti elämänlaatua ja psyykkistä hyvinvointia edistäviin muutoksiin.

Vähähiilihydraattinen ja ketogeeninen ruokavalio nousevat säännöllisesti esiin erilaisten sairauksien mahdollisina hoitovaihtoehtoina – niin myös PCOS:ta puhuttaessa.

Ketogeenista dieettiä PCOS:n hoidossa on tutkittu hyvin niukasti ja vain pienillä tutkimusjoukoilla. Näiden tutkimusten perusteella sitä ei voida suositella PCOS:n hoidossa, vaikka yksittäisissä tutkimuksissa joitain positiivisia vaikutuksia olisikin havaittu.

Joissain tutkimuksissa vähähiilihydraattinen tai ketogeeninen dieetti on esimerkiksi parantanut insuliiniherkkyyttä ja siten helpottanut PCOS:n oireita.

Tällainen ruokavalio on usein raskas ja rajoittava toteuttajalleen, eikä sen pitkäaikaisvaikutuksista terveyteen tiedetä tarpeeksi. Lisäksi on vaikea sanoa, onko insuliiniresistenssin paraneminen enemmänkin seurausta alentuneesta energiansaannista ja laihtumisesta, vai itsessään ruokavalion vähähiilihydraattisuudesta.

Insuliiniherkkyyden huomioivan ruokavalion koostamiseen on hyödynnetty myös ruoan glykeemistä indeksiä (GI), jossa ruokavalioon on pyritty valitsemaan ruokia, jotka nostavat aterian jälkeistä verensokeria maltillisesti.

Suomessa tapa ei ole yleistynyt, sillä glykeemisen indeksin käyttö on aavistuksen keinotekoista, sillä ruokien insuliinivasteeseen vaikuttavat monet tekijät, ennen kaikkea aterian kokonaisuus.

Tärkeintä on huomioida, että valitsee kuitupitoista, täysjyväistä ja kohtuudella sokeripitoisia ruokia. 

Insuliiniherkkyyttä voi parantaa myös muilla keinoilla, kuten liikunnalla ja pehmeiden rasvojen suosimisella tyydyttyneiden eläinperäisten rasvojen sijaan. Tällaiset ruokavalion laatuun keskittyvät maltilliset muutokset vaikuttavat edullisesti aineenvaihdunnan tilaan ja helpottavat painonhallintaa ilman kohtuutonta ponnistelua.

Aktiivisuus on aina hyvästä, eikä pienten happihyppelyiden tai taukojumppien merkitystä voi korostaa nykyaikana liikaa. Tapoja liikkua on useita, ja olennaisinta onkin löytää niistä itselle mielekkäin ja hauskin. Liikunnalla on kiistattoman positiivinen vaikutus PCOS:n oireiden lievittäjänä usean eri mekanismin kautta.

Yksittäisten ravintoaineiden sijaan kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi aterioiden koostamiseen lautasmallin mukaan ja säännölliseen, monipuoliseen syömiseen. Ruokavalion laadun parantaminen on paras lähtökohta painonhallinnalle ja siten PCOS:n hoidolle.

Kokeile esimerkiksi kasviperäisiä proteiinin lähteitä eläinperäisten sijaan ja valitse täysjyväviljoja kuidun saannin turvaamiseksi ja verensokerin tasaamiseksi. Kiinnitä myös huomiota ruokavalion rasvan laatuun ja rasvan lähteisiin. Suositusten mukaisen ruokavalion avulla pääsee pitkälle, ja se tarjoaa hyvät perusperiaatteet terveyttä edistävän ruokavalion koostamiseen.

Arkiset kehoa ja mieltä hoitavat elämäntavat ovat  nykytietämyksen valossa paras tapa hoitaa PCOS:ää.

Tekstin on laatinut ravitsemustieteen opiskelija (TtK) Elina Olkkonen. Elinan tavoitat Twitteristä, LinkedInistä ja Instagramista. 

Lähteet: 

Day FR, Hinds DA, Tung JY. (2015). Causal mechanisms and balancing selection inferred from genetic associations with polycystic ovary syndrome. Nat Commun. 2015;6(1):1‐7.

Korento ry. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä PCOS. https://korento.fi/tietoa/pcos/

Lie Fong, S., Douma, A., & Verhaeghe, J. (2020). Implementing the international evidence-based guideline of assessment and management of polycystic ovary syndrome (PCOS): how to achieve weight loss in overweight and obese women with PCOS? Journal of gynecology obstetrics and human reproduction, 101894. https://doi.org/10.1016/j.jogoh.2020.101894

Kazemi M, Hadi A, Pierson RA, Lujan ME, Zello GA, Chilibeck PD. (2021). Effects of Dietary Glycemic Index and Glycemic Load on Cardiometabolic and Reproductive Profiles in Women with Polycystic Ovary Syndrome: A Systematic Review and Meta-analysis of Randomized Controlled Trials, Advances in Nutrition, Volume 12, Issue 1, Pages 161–178. https://doi-org.ezproxy.uef.fi:2443/10.1093/advances/nmaa092

Moran, LJ,  Tassone, EC,  Boyle, J. (2020). Evidence summaries and recommendations from the international evidence‐based guideline for the assessment and management of polycystic ovary syndrome: Lifestyle management. Obesity Reviews.21:e13046. https://doi-org.ezproxy.uef.fi:2443/10.1111/obr.13046

Tiitinen, A. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä. (2020). Terveyskirjasto. Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00686

Paoli, A., Mancin, L., Giacona, M.C. (2020).. Effects of a ketogenic diet in overweight women with polycystic ovary syndrome. J Transl Med 18, 104. https://doi.org/10.1186/s12967-020-02277-0